”Mielenkiintona piña colada ja rata” – mitä mieltä Käärijän Cha Cha Chasta pitäisi olla?

 

Rankka viikko ja paljon pitkii päiviä takan

Mielenkiintona piña colada ja rata

Ilta on vielä nuori ja aikaa kumota

Tää jäinen ulkokuori on aika tuhota

 

Lukuisissa suomalaisissa hittibiiseissä lauletaan alkoholista – ja ihan rehellisen railakkaasta dokaamisesta. Mitä tästä pitäisi olla mieltä, jos haluaa tarkastella meitä ympäröivää alkoholikulttuuria kriittisesti? Vai pitääkö olla mitään mieltä ja hoilata Nygårdin Petrin Hyvästi selvää päivää muiden mukana Apollon tanssilattialla? 

 

Mä olen sosiologi, en kulttuurintutkija tai musiikkikriitikko. Olen kuitenkin ärsyttävän kiinnostunut tökkimään niitä merkityksiä, mitä ihmiset antavat erilaisille asioille ja ilmiöille. Lisäksi olen erittäin kova euroviisufani.

 

Vähemmän viisuihin vihkiytyneille pikakertaus siitä, miten Suomi valitsee edustajansa: Uuden musiikin kilpailuun (kavereiden kesken UMK) on tänä vuonna karsittu osallistumaan 7 uutta biisiä. Lauantaina 25.2.2023 valitaan äänestyksellä voittaja, joka lähetetään toukokuussa Liverpooliin. Kilpailijoina ovat Keira, Benjamin, Robin Packalen, Lxandra, Käärijä, KUUMAA ja Portion Boys. UMK on vuosia kasvattanut suosiotaan ja 2022 lähetyksellä oli lähes 2 miljoonaa katsojaa. Ääniä annettiin huimat 152 402.

 

Ja haluan nyt päästää tämän sydämeltäni: Käärijän Cha Cha Cha on mun ehdoton suosikki Liverpooliin. ”Mutta siinähän glorifioidaan räkä poskella doksuttelua? Miten sä voit vuosien raittiuden jälkeen kannattaa sellasta biisiä??” saattaa joku kysyä (ja on kysynytkin). En olisi uskonut, että koskaan teen tämmöstä, mutta nyt analysoin neljästä eri kulmasta mitä tästä nyt sitten pitäisi olla mieltä.

 

  1. Jos lauletaan dokaamisesta, se on kännin glorifiointia

 

Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholikeskeinen. Känni on meille tapa bondata ja kamalien krapulakokemusten äärellä löytyy monen kanssa yhteys. On luontevaa laulaa kännäämisestä, koska sillä saa välitettyä monelle kuulijalle tutun tarinan, johon samastua: stressaava viikko takana ja vihdoin pääsee rentoutumaan bileisiin, mut hittoku jännittää toi tanssilattialle meno vaikka oikeesti jalka vipattais jo, mut ai vitsi onneks on toi tuoppi tossa niin saan vähän sieltä rohkeutta – kattokaa mua kun mä tanssin!

 

Kannustaako lyriikat hoitamaan jännitystä ja stressiä alkoholilla? Sen voi tulkita niin, vaikka sitä ei suoraan sanoituksissa ilmaistakaan.

 

Mikä vastuu taiteen välittämällä viestillä on? Katsoin juuri Yle Areenasta 1.2.2023 tulleen Kulttuurikocktailin, jossa käsiteltiin taiteen välittämää totuutta. Ohjelmassa toimittaja Tuukka Pasanen toteaa, että ”taiteella ei ole velvoitetta kertoa totuttaa, mutta taiteen avulla totuus voidaan näyttää vaihtoehtoisista näkökulmista”.

 

Cha Cha Cha todella kuvaa yhdellä tavalla totuutta sadoilla tanssilattioilla vuoden jokaisena viikonloppuna. Kun kuuntelee biisejä ajatuksella, monissa lauletaan juomisesta. Onko se samaan aikaan kännäämisen normalisoimista sekä tarinankerrontaa totuuden erilaisista näkökulmista? Vai onko liian yksiulotteista olettaa, että kaikki alkoholista kertova taide inspiroi juomiseen?

 

  1. Mitä jos biisiä lukeekin niin, että löytää siitä kritiikkiä tai surullisia sävyjä?

 

Kirjoitin Darravapaa-käsikirjaan (s. 50), miten minua auttoi lopettamisen ensimmäisinä vuosina dokausbiisien kuuntelu. Ennen lopettamista olin ilolla hytkynyt Järvenpään legendaarisen RytmiTalon eli RT:n tanssilattialla esimerkiksi LMFAO:n Shots shots shotsin tahtiin vailla tarkempaa sanojen syynäämistä.

 

Kierrettyäni korkin kiinni pelkäsin jääväni ulkopuolelle. Vaihdoin tapaa tulkita ördäysbiisejä.

 

En enää ajattele, että kännäysbiisit glorifioivat raskasta viinan lipittämistä. Sen sijaan olen suunnannut ajatukseni niin, että minulle ne kertovat ajasta, johon en halua enää palata. En kaipaa madafakin darraa. Lisäksi monista dokaamispainotteisesta hittibiisistä löytyy yllättäen synkempiä sävyjä: JVG:n Häissä-klassikossa lauletaan: ”Aamul sormet kitalakee, tää on vaa sikamakeet”. Sini Sabotagenkin Levikset repee -biisissä räpäytetään ”kestä niit morkkiksii tai pistä korkkis kii”.

 

Käärijän mukaan Cha Cha Cha kertoo siitä, että kaikkien pitäisi vaan rohkaistua tanssimaan ”osasi” tai ei. Laulun hahmo uskaltautuu kuitenkin esittelemään muuvejaan vasta useamman tuopin jälkeen. Sitten vasta, kun puhe jo sammaltaa.    

 

Tämä on mielestäni aika surullista.

 

  1. Mitä jos skumpan poppauttelu biiseissä ärsyttää?

 

Se mikä itseäni läpitunkevassa alkoholikuvastossa usein ärsyttää, on alkoholiin liitetyt positiiviset piirteet, joiden kuvitellaan puuttuvan raittiiden elämästä. ”Ilo ilman viinaa on teeskentelyä.” Raittiit ovat takakireitä niuhottajia, jotka kieltävät itseltään (ja tietysti muilta) sen vähäisen ilon tässä kurjassa maailmassa. ”Salaatin syömisestä ei ole alkanut mitään hauskaa”. 

 

Musiikissa alkoholi on usein symbolina juhlalle ja irrottelulle. Keira kilpailee UMK:ssa No Business on the Dancefloor -kappaleella ja siinäkin popataan samppanja auki. Mitä sillä lainilla halutaan kertoa? Todennäköisesti, että nyt on tasokkaat paardit käynnissä ja täällä ei mitään Rainbow-lageria litkitä vaan NYT tanssitaan! 

 

Kun mietin mikä mua dokausbiiseissä toisinaan ärsyttää, en saa ihan siitä tunteesta kiinni. Ärsyttääkö se, että juhliminen nähdään aina dokaamisena? Ärsyttääkö se, että en pysty itse samaistumaan skumpan vetämiseen? Ärsyttääkö se, että pelkään niiden turmelevan koko Suomen nuorison? (Tuskin.) Musiikki ei oikeastaan ärsytä itseäni niin paljon, kuin voisi kuvitella.

 

Enemmän hampaiden kiristelyä aiheuttaa se arkipäiväinen dokaamisen normalisoiminen tavallisten ihmisten puheissa ja toimissa. Surua siinä aiheuttaa se, että en koe kuuluvani tähän suureen iloiseen ja huolettomaan sisäryhmään. 

 

  1. Mitä jos ei tee mitään tulkintoja vaan kuuntelee biisiä ainoastaan kovana bängerinä? 

 

Keskustelu Cha Cha Chan ympärillä, joka on käynyt ainakin meidän inboksissa, telegram-yhteisössä ja jodelissa suht kuumana, on mielestäni erinomainen merkki siitä, että kaikkea alkoholikulttuuria ei oteta enää annettuna. Hauskanpidolle on syntymässä muitakin symboleita, kuin prosentteja sisältävä skumppa. 

 

Whatsapp-keskustelu Käärijän Cha Cha Chasta
Jaoimme asiantuntevat analyysimme tuoreeltaan Cha Cha Chan julkaisupäivänä erään nimettömän viisutoimittajan kanssa.

 

Ja kaikkien näiden tulkintojenkin jälkeen: voiko joku intoutua juomaan enemmän kuullessaan Cha Cha Chan yökerhon tanssilattialla? Todennäköisesti. Kaivoin google scholarsin syövereistä aiheesta 2011 tehdyn pienen pilottitutkimuksen, jossa tutkittiin saako alkoholiin liittyvät sanoitukset juomaan enemmän baariympäristössä. Kohderyhmä, joka altistui pämppäämismusiikille, kulutti enemmän alkoholia kuin verrokkiryhmä, jolle soitettiin musiikkia ilman alkoholiviittauksia. Mielenkiintoinen tulos, vaikkakin tutkimus oli pieni.  

 

Aion silti julistaa, että kännäämisestä kertovasta biisistä voi paantuneinkin raitistelija iloita, jos niin tahtoo. Cha Cha Cha bängää ja tulen raivolla tanssimaan sen tahtiin UMK:n finaalissa Turun Logomossa. Kuuntelen itse musiikkia sen antaman fiiliksen perusteella ja keskityn vähemmän sanoihin. Euroviisuissa fiilistelen viisuja, jotka saa tanssijalan vipattamaan.

 

Haluaisinko mä, että biiseissä laulettaisiin vedestä ja pepsistä, jotta voisin samastua niihin vielä enemmän? Mahdollisesti. Tuntuuko musta irvokkaalta laulaa mukana piña coladan vetämisestä? Toisinaan. Onneksi avopuolisoni ystävällisesti sävelsi mulle oman biisin. Kertsin sanat menee näin: ”I drink water, ooo oo ooooooo, pour Pepsi on me!” Levytyssopimusta odotellessa. 

 

Laura Wathén

Kirjoittaja on kova viisufani ja janoaa uusia bängeriviisuja Spottari-listalleen.

Ota yhteyttä!